Minullehan tuli jo ennen kun kerkesin edes aloittaa retken Sinisellä polulla ensimmäinen unohdus, nimittäin tulitikut unohtui kotia ja olin kerinnyt sinne Siniselle polun parkkipaikalle. No minä en voinut oikein muuta tehdä kuin ajaa takasin kotia ja hakea, koska niillä nyt saa helpommin sen trangia ja nuotion sytytettyy. 😁 No sitten kun palasin takaisin Sinisen polun parkkipaikalle lähin sitten aloittaa tämän reissun. Aloitin retken suunnilleen 11.00 aikoihin aamupäivällä.
Alkuhan oli sillein suhteellisen helppo kävellä, kun se oli vain suora reitti, muutamia jyrkkiä ylämäkiä oli, mutta ei sillein ollut raskas kävellä. Toki tuttuun tapaan pidin välillä juomataukoa ja jatkoin matkaa. Tuli ihan törkeen kova nälkä ja päätin sitten pysähtyä lähimpään tulentekopaikkaa, jossa oli myös tulikota, joka kyllä oli tosi hieno. En ole aikaisemmin nähnyt tulikotaa, niin se oli jotenkin minulle uusi tuttavuus. 😅 Kuvailen hiuman sitä tulikotaa, kun ei tullut kuvia otettuu, mutta tämähän näkyy videolla tarkemmin. Se oli tavallaan kota, mutta tosi aukinainen (yleensähän kotissa on ihan oikein ovi ja lasiset ikkunat niin tässä oli yksi iso ''ikkuna'', jossa ei ollut lasia ja ei ollut ovea) ja siellä oli takka ja siellä pysty ainakin kaksi ihmistä nukkumaan. Ainakin maastokartta-sovelluksessa näkyi, että Särkän kohdalla olisi laavu, mutta ei ole. On tulentekopaikka, joka oli lähellä rantaa sekä tämä tulikota.
Kokkasin sitten itselleni ruokaa. Ruokana oli herkkusienirisottoo pekonilla ja ai että oli maukasta! 😋 herkkusienirisoton voi myös ilman pekoniakin tehdä, mutta itse nyt halusin välttis sen pekonin siihen risottoo laittaa, joka toi kyllä paremman maun siihen ja enemmän energiaa. Syötyäni ja vähän aikaa siinä vielä lepäilin, jonka jälkeen jatkoin matkaa.
Oli tosiaan sinä päivänä live-tapahtuma, jonka järjestin ihan ilmaiseksi kaikille, niin sen takia tulikin sitten tosi paljon muuttujia. Ensinnäkin oli myrskyä, jonka takia nettiyhteys oli huono, en pystynyt siinä Särkän kohdalla tekemään liveä sillä hetkellä ja ainoa paikka sillä hetkellä missä edes pystyi tekee liveä oli se mistä tulin Särkälle, jossa oli tosi järkyttävä ylämäki eli minun piti mennä ns takaisin sinne mistä tulinkin ja pakko sanoo, että se mäki mitä kapusin ylöspäin oli kyllä yhtä jyrkkä mitä Rukalla se rinne mitä joutui kapuamaan kanssa, kun tuli sieltä Valtavaarasta. Mutta tämä ylämäki oli kyllä aika vaarallisen oloinen, että ei ollut hirveemmin mitään pidikkeitä tai muuta mistä ottaa kiinni ainoastaa puista, mutta nekin oli aika kaukana polusta. Käsitykseni mukaan siihen ainakin oltiin tekemässä jotain portaita tai jotain, että siitä kulkeminen olisi helppoa.
Kävelin siinä sitten Pitkäniemen laavulle päin ja se oli määränpää mihin pystyttäisin teltan. Mutta en ihan sinne laavulle mennyt koska nettiyhteys toimi tosiaan ylhäällä paremmin ja laavu oli tosiaan vähän alempana. Odotin sitten aika lähellä sitä Pitkäniemen laavua, että pääsisin liveä pitämään, toki se aika oli tosi pitkän oloinen, kun oli jotenkin liian ajoissa ja joutui odottamaan liven alkamis ajankohtaa joka alkoi joskus 16:00 aikoihin ja olin siinä 14:00 aikoihin jo siinä lähellä Pitkäniemen laavua. Ilman tota liveä olisin varmasti kerinnyt jo kiertää tuon Sinisen polun tai ainakin päässyt sinne toiseen päähän, mutta liven takia sitten matkaan tuli muuttujia, jotka ei sillein haitannut, mutta täytyy myöntää, että olihan se tylsää käppäillä siinä yhdessä kohdassa, jossa en uskaltanut pahemmin ruokaa tehdä tai keittää kahvia.
No siinä kun livet oli pidetty niin lähin sitten jatkaa matkaa sinne laavulle. Siellä odottikin yksi nainen, jolla oli koira mukana, jonka rotua en nyt enään muista, mutta hienonoloinen koira oli ja nuorikin vielä. Mukavia olivat molemmat ja oli ainakin juttuseuraa ja ei tarvinnut yksinään telttailla, joka on toisaalta aina hyvä, että edes joku siellä kanssa retkeilemässä. Hirveemmin ei ollut puhdasta vettä enään matkassa, kun se oli tarkoituskin alunperin juotavaksi, jotenka tein ruuan järvivedestä jota keitin huolellisesti sen noin 5-10 min ennen kun rupesin varsinaisesti kokkaamaan.
Sen jälkeen tosiaan pystytin teltan ja en saanut heti nukutuksi, että meni aika kauan aikaa, että nukahdin. Nukuin tosiaan varmaan sinä yönä jonkun 4-6 tuntia, kun sitten heräsin jo 03:00-04:00 aikoihin. Ei vaan enään nukuttanut, jotenka mitä turhaan pyörii, jos ei nukuta. Mietin justiinsa, että jos olisi päivästä nukuttanut tai väsyttänyt hirveesti niin sitten olisi ottanut pienet päikkärit jossain muualla tulentekopaikalla tai sitten viimeistään tulikotassa mihin saavuin sitten taas seuraavana päivänä.
Siinä sitten seuraavana aamuna kun tuli heräiltyä, keitettyä kahvit ja syötyy aamupala, niin sitten rupesinkin aika samantein purkaa telttaa ja jatkaa matkaa. Otin oikeastaan tosi ison spurtin siinä vaiheessa koska matkaa oli aika paljon ja vielä oli tosi paljon nähtävää siinä kohteessa.
Siinä kun kävelin sinne toiseen päätyy (missä oli seuraava tulentekopaikka) niin se polku mitä kautta menin niin muuttui tosi nopeesti tosi haastavaksi poluksi ja siinä kohtaan mäkäräisiä ja sääskejä oli aivan tolkuttomasti, ettei edes eteen pystynyt katsomaan kunnolla. Mutta se kohta onneksi meni nopeesti ohi, vaikka se olikin aika tuskaista kävellä sitä kohtaa polussa, niin minulla on kuitekin suhteellisen hyvä vauhti päällä. Sitten tauko tulentekopaikalla, jonka jälkeen matka jatkui Särkälle.
Kiersin tosiaan toista kautta Särkälle ja se polku oli kyllä äärimmäisen helppo, että se meni kyllä melkein juosten. Päästyäni Särkän tulikotalle rupesinkin tekee taas ruokaa ja ruokana taas oli tuttuu tapaa herkkusienirisottoo mutta tällä kertaa ilman pekonia. Loppu matka menikin sitten sitä samaa reittiä mistä tulin edellisenä päivänä, vähän meinasi jalkoja rueta pakottaa, kun oli kuitenkin tosi paljon kävellyt sinä aikana ja jotenkin tauottaminen oli aika vähäistä, että loppusuoralla sitten alkoi tuntuu jaloissa.
Se mitä mieltä olen siitä Sinisestä polusta, niin siis se oli yksi raskaimmista ja haastavista kohteista. Semmoinen justiinsa, että sitä ei kävele kovin helpolla ja ehkä varauduttava siihen, että yöpyy metsässä. Mutta kohteena itsessään paikka on tosi kaunis. Ihailin tosi paljon ainakin sitä suokohtaa missä tupasvillaa kukki runsaimmillan ja se oli kaunein näky suolla. Hyvä mieli jäi tuosta retkestä! 😊
Suosittelen tosiaan retkeilykohdetta henkilöille, jotka haluavat haasteita. Esteettömäksi kohteeksi en luokittelisi tuota ollenkaa, koska tosi haastava ja polku tosi pieni.
Että semmoinen patikkaretki-tarina Siniseltä polulta. Tosiaan näitä tulee lisää tämmösiä tarinoita, jos on ollut sillä hetkellä erittäin mahtava reissu, joka on jäänyt vielä tänäkin päivänä mieleen.
Kiitos kun luit tämän ja palailemme taas! 👋
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti